Soberlife kuulumiset

Siitä on nyt tasan sata päivää, kun olen luopunut lopullisesti päihteistä. Omalla kohdallani näitä päihteitä olivat tupakka ja alkoholi. Toisia kiinnostaa, olenko ollut täysin ilman mitään ja vastaus on, kyllä olen. Onko tehnyt tiukkaa, ei ole. Olen sitä mieltä, että joskus ihmiselle tulee aika, kun on saanut jotakin huvitusta mittansa täytenä ja omalla kohdallani juuri näin kävi päihteiden kanssa.

Tupakkaa olen polttanut ja reilusti aina 11-vuotiaasta saakka. Nyt on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että nyt riitti. Ei tarvitse piiloutua ahdistavia tai tylsiä hetkiä itseään piiloon savuverhon taakse.

Minulle on ollut suunnaton helpotus, kun ei enää tarvitse miettiä sitä, miten voisi kierrellä ja kaarrella itsensä ulos juomisesta. Miten päästä siihen tilanteeseen, että ei tarvitsisi jokaista sosiaalista tilannetta aloittaa väittelyllä, miksi en tällä kertaa halua juoda. Heti kun tein päätöksen itseni kanssa, kaikki kirkastui. Nyt mielelläni keskustelen ihmisten kanssa siitä, miksi olen päätynyt päihteettömään elämään ja miten niin en kaipaa päihteitä.

Itselleni on samantekevää, mitä mieltä muut ihmiset ovat siitä, että elän päihteetöntä elämää ja erilaiset ikävämmän sävyiset väittely hetket kertovat enemmän minulle sinusta, kun saisi minua kyseenalaistamaan omia valintojani.

Parasta on ollut se, että vihdoin pystyy sitoutumaan itsensä hoitamiseen ilman "viikonloppu katkoja". Voi nauttia toisten seurasta illalla ja silti lähteä salille aamulla ja omiin rutiineihin. Tämä tuntuu, ainakin nyt, parhaalta päätökseltä aikuisiälläni. Olo on virkeä, hyväntuulinen ja ennen kaikkea selkeä. On ihanaa, että olen myös illan pikku tunteina edelleen, minä itse.