Onko voimat lopussa?

Kun tuntuu, että voimat ovat täysin loppu ja jokainen päivä vie enemmän kuin antaa, olen oppinut, että ainoa tie eteenpäin on pysähtyä ja antaa itselleni lupa levätä. Olen aina ollut taipuvainen vaatimaan itseltäni paljon, ehkä liikaakin, ja joskus juuri tämä vaatimusten paino on se, mikä kuluttaa eniten. Nykyään yritän suhtautua itseeni lempeämmin ja muistuttaa itseäni, että voimien palautuminen ei vaadi suuria muutoksia tai erityisiä saavutuksia, vaan se alkaa pienistä, arkisista asioista ja hetkistä, joihin pysähdyn.

Ensimmäinen askel on usein vaikein: päästän irti siitä ajatuksesta, että minun täytyy jaksaa koko ajan ja suoriutua täydellisesti. Saan olla väsynyt ja antaa itselleni luvan levätä. Yritän löytää jokaiseen päivään edes pienen hengähdystauon, hetken, jossa saan olla vain itseni kanssa. Näissä hetkissä ehkä suljen silmäni, hengitän syvään ja annan kaiken kiireen ja vaatimusten valua mielestä pois. Olen huomannut, että tällainen pieni pysähdys, vaikka se olisi vain muutaman minuutin, antaa minulle jo hieman lisää tilaa hengittää.

Pienet, merkitykselliset hetket ovat arjessani kuin latauspisteitä. Välillä istun alas teekupin kanssa ja annan itselleni luvan vain olla hetken. Joskus uppoudun hyvän kirjan maailmaan, tai otan esiin käsityön, jonka parissa saan olla läsnä ja tehdä jotain konkreettista. Näiden hetkien ei tarvitse olla pitkiä, mutta ne tuovat minulle iloa ja rauhaa, ja niiden kautta löydän itsestäni pienen ripauksen lisää voimia. Kun nautin pienistä asioista, elämä tuntuu helpommalta kantaa – ja huomaan, ettei minun tarvitse tehdä kaikkea kerralla.

Kun voimat ovat vähissä, olen myös oppinut katsomaan arkeani tarkemmin ja miettimään, mistä voisin luopua. On asioita, jotka vievät minulta energiaa, mutta eivät anna mitään takaisin – kuten jatkuva puhelimen selailu tai toisten odotusten täyttäminen, jos ne eivät tunnu itsestäni oikeilta. Olen opetellut asettamaan rajoja näille asioille ja antamaan enemmän tilaa niille asioille, jotka tuovat minulle hyvää oloa. Jokainen pieni päätös, kuten puhelimen laittaminen syrjään illalla tai tauko somesta, tuo minulle tilaa ja rauhaa, joita en tiennyt kaipaavani.

Toisinaan huomaan kaipaavani myös yhteyttä toisiin ihmisiin. Aina en jaksa olla sosiaalinen, mutta pienet hetket ystävien kanssa, kahvikupin äärellä vaihdetut kuulumiset tai hiljainen hetki läheisen kanssa antavat minulle voimaa, jota en yksin löydä. Vaikka arvostan omaa aikaa ja hiljaisuutta, läheiset ihmiset ovat minulle tärkeitä muistutuksia siitä, että voin jakaa taakkaa ja saada tukea silloin, kun en jaksa kaikkea yksin. Pidän kuitenkin huolen siitä, että annan itselleni tilaa myös olla omassa rauhassani. Joskus vain oman hiljaisuuden kuunteleminen on se, mitä eniten tarvitsen.

Hyvin nukkuminen on minulle yksi tärkeimmistä tavoista kerätä voimia. Olen oppinut, että uni on keino, jolla palaudun syvällisimmin, ja yritän vaalia iltarutiiniani, jotta saisin nukuttua mahdollisimman hyvin. Saatan laittaa puhelimen pois ajoissa, sytyttää muutaman kynttilän ja antaa itseni rauhoittua. Nämä pienet iltahetket ovat minulle tapa vetäytyä päivän kiireestä ja valmistautua yölepoon. Nukkuminen ei aina ole itsestäänselvyys, mutta tiedän, että mitä enemmän annan arjessani tilaa rauhoittumiselle, sitä helpompi minun on saada levollista unta.

Olen oppinut, että voimavarani eivät tule aina suurista ratkaisuista tai käänteistä, vaan siitä, että pidän huolta itsestäni jokaisena päivänä – pienin, lempein teoin. Saan olla väsynyt ja saan antaa itselleni aikaa palautua. Vaikka toisinaan tuntuu, että voimat ovat vähissä, uskon, että näiden pienten tekojen kautta voin täyttää omat energiavarastoni ja löytää takaisin sen sisäisen rauhan, joka auttaa minua jaksamaan arjen keskellä.