Miten opin päästämään irti asioista, jotka eivät vie eteenpäin

Irti päästäminen ei ole minulle ollut koskaan helppoa. Olen aina ollut ihminen, joka tarrautuu muistoihin, esineisiin ja jopa ihmissuhteisiin, jotka ovat jo aikaa sitten lakanneet palvelemasta elämäni parasta. Aluksi tämä tarrautuminen tuntui turvalliselta – kuin vanha, hieman kulunut viltti, joka muistuttaa menneistä hyvän olon hetkistä. Mutta ajan myötä olen oppinut, että joskus vanhat asiat pitävät meidät paikoillaan, eivätkä anna tilaa uusille mahdollisuuksille.

Ensimmäinen askel tässä prosessissa oli tunnustaa itselleni, että joistain asioista kiinni pitäminen aiheutti minulle enemmän kipua kuin iloa. Esimerkiksi vanhat projektit, joita en koskaan saanut valmiiksi, lojuivat jatkuvana muistutuksena siitä, etten ollut tarpeeksi. Kun vihdoin rohkaistuin sulkemaan nuo keskeneräiset luvut – sanomalla itselleni, että olen oppinut niistä sen, minkä tarvitsen – tunsin valtavaa helpotusta. Ei kaikki tarvitse olla valmista ollakseen arvokasta.

Yksi suurimmista oivalluksistani oli se, että irti päästäminen ei ole luopumista, vaan vapauttamista. Se on tilan tekemistä uusille asioille ja energioille. Esimerkiksi vaatekaappini oli pitkään täynnä vaatteita, joita en koskaan käyttänyt. Joka kerta, kun avasin kaapin, tunsin syyllisyyttä: "Päästän kyllä noihin farkkuihin, kunhan laihdutan" tai "Ehkei tätä puseroa voi heittää pois, kun se maksoi niin paljon." Kun vihdoin lahjoitin ne eteenpäin, olo oli kevyempi. Huomasin, etten kaipaa niitä – kaipasin vain tilaa hengittää.

Yhtä tärkeää on ollut oppia päästämään irti ajatuksista ja uskomuksista, jotka eivät vie minua eteenpäin. Esimerkiksi ajatus siitä, että minun pitää olla täydellinen ennen kuin voin olla onnellinen, piti minua pitkään loukussa. Olen alkanut harjoitella lempeämpää suhtautumista itseeni: miksi odottaa parempaa hetkeä, kun tämä hetki on jo täällä?

Toinen asia, joka on auttanut minua, on ollut kirjoittaminen. Kirjoitan usein ylos asioita, joista haluan päästää irti – olivatpa ne sitten kielteisiä tunteita, pettymyksiä tai vanhoja toiveita, jotka eivät ole toteutuneet. Kun kirjoitan ne paperille ja poltan sen (kyllä, ihan oikeasti!), tunnen konkreettisesti vapauttavani itseni niiden painosta. Se on symbolinen, mutta yllättävän voimakas ele.

Suhteissa irti päästäminen on ollut vaikeinta. Olen usein pitänyt kiinni ihmissuhteista, joissa olen antanut enemmän kuin saanut. Tällaisista suhteista luopuminen ei ollut helppoa, mutta olen huomannut, että todellinen rakkaus ja arvostus eivät koskaan vaadi itsemme unohtamista. Kun olen laskenut irti ihmisistä, jotka eivät ole kohdelleet minua hyvin, olen huomannut, että elämääni on tullut tilaa uusille, aidoille yhteyksille.

Irti päästäminen on jatkuvaa harjoittelua. Se ei ole yksittäinen päätös, vaan sarja pieniä tekoja ja oivalluksia. Jokainen kerta, kun päästät irti jostain, joka ei vie sinua eteenpäin, teet tilaa jollekin paremmalle. Ja lopulta huomaat, että se, mistä luovuit, ei ollutkaan niin tarpeellista kuin luulit.