Minimalismi
Kuten edellisessä tekstissäni viittasin, kaaoksen hallinnasta on tullut oleellinen osa arkeani. Tässä ehdottomasti näppärin työkalu on ollut minimalismi. Kaikki alkoi noin neljä vuotta sitten. Istuin asunnossani ja yritin epätoivoisesti löytää kynää. Tiesin, että kyniä on kaapit pullollaan, mutta en ymmärtänyt miksi en nyt löytänyt yhtäkään. Sama toistui usean viikon ajan milloin kotiavaimen, lompakon tai hiusharjan kanssa.
Katsellessani kotiani aloin ymmärtää ongelmani. Tavaraa oli niin paljon, että kaikki kaapit ja nurkat olivat täynnä erilaisia kasoja tavaraa. En ole aikuisena ollut koskaan kovinkaan epäsiisti, mutta silti tavarat aina mystisesti katosivat kotiini.
Tein vakaan päätöksen alkaa tutkimaan, miten kaaosta hallitaan. Pään sisäinen kaaos heijastui näyttävästi kotini sisältöön. Kaikkea oli, kaiken varalta. Kun aloin tutkimaan erilaisia metodeja, miten kaaosta aletaan purkamaan, toistuvasti nousi esille tietynlainen minimalistinen ote elämästä. Metodeja oli monenlaisia, mutta kuten useimmat, suurimpana trendinä nosti KonMari päätään. Ajattein, että hitot, antaa palaa.
Näinpä aloin tekemään kirjan ohjeiden mukaisesti järjestelmällistä läpileikkausta tavaroihini. En ollut koskaan huomannut, kuinka paljon olen päätynyt hankkimaan samoja tavaroita esimerkiksi t-paitoja, kenkiä, paistinlastoja, lautasia, aterimia, kyniä ja erilaisia elektroniikka jäännöksiä. Vasta katsellessani järjestelmällisesti kaikkia osa-alueita huomasin sen hulluuden, joka tavaroihin liittyi. Tiesittekö, että paistinlastaan voi kiintyä?
Ensimmäinen prosessi kesti kolme kuukautta. Myin, lahjoitin, heitin roskiin ja kierrätin noin 50% omaisuudesta. Ette usko kuinka hyvältä tuntui palata kotiin, kun tiesin tarkalleen mitä omistin, missä kaikki on ja mitä tarvitsi. Huomasin välittömän yhteyden myös siihen rauhaan, mitä tämä toi sisäisesti. Se on se koukuttava tekijä.Toistin prosessin aika ajoin, eri variaatioita ja metodeja käyttäen mm. swedish death clean ja monia muita.
Sitten tilanne mutkistui. Muutin kimppa kämppään....
