Miellyttämisen tarve

Oletko huomannut sanovasi kyllä usein asioihin ja tilaisuuden koittaessa katuneesi hätäisesti annettuja lupauksia. Silti ei auta muu kuin laittaa vaatteet päälle ja lähteä suorittamaan. Vai onko näin? Miksi pitäisi. Tietenkin jos kyseessä on häät, hautajaiset tai joku muu vastaava niin pue, pue, pue jo! Mutta jos kyseessä on kuukausittainen illan vietto tai mikä tahansa sovittu kissan ristijäinen, mikä velvoite juuri sinulla on osallistua? Onko kyseessä puolituttu, kaveri vai ystävä? Ihmisellä ei ole kuin yksi pakollinen, osallistumista vaativa asia ja ne ovat omat hautajaiset. Muun ajan ihminen on vapaa tekemään omat päätöksensä.

Se, että kokee velvollisuutta osallistua ei ole sama asia kuin se, että haluat osallistua. Näissä kahdessa on suuri ero juuri sinun kannaltasi. Elämä on lyhyt ja oikeat ystäväsi ymmärtävät kyllä. Tässä on kyse omien rajojen asettamisesta. On paljon mukavampaa mennä sovittuihin tapaamisiin silloin, kun oikeasti haluat osallistua. Kukaan ei halua sinne hapannaamaa istumaan nurkkaan mököttämään. Silloin kun haluat osallistua, se huokuu ympärillesi ja kanssasi vietetty aika on silloin varmasti mieleistä myös seuralaisillesi.

Liian usein kuitenkin hätäisesti kuitattu "joo, kai mä tuun" tai "joo katotaan, vois olla ihan kiva" tulkitaan sitovana ilmoittautumisena, josta ei ole lupa enää pakittaa. Tämä ei kuitenkaan ole oikeasti totta. Suosittelen harjoittelemaan seuraavan lauseen, jonka sanot jatkossa aina, kun joku yllättäen ehdottaa sinulle jotain, josta et ole varma sillä hetkellä, "Kuulostaa kivalta, mutta en osaa vielä sanoa miltä aikatauluni näyttää. Palaan asiaan lähempänä kun tiedän miltä päivät näyttävät". On kohteliasta opetella myös suoraan kieltäytymään asioista, " Kuulostaa kivalta, mutta ole oma juttu. Pitäkää kuitenkin hauskaa" tai " Kiitos kutsusta, mutta tiedän jo nyt, että pääse tulemaan". Tämän taidon käyttämisestä tulee helpompaa, mitä enemmän sitä käyttää. Ja usko, ihmiset kyllä ymmärtävät ja eivät loukkaannu. Vai loukkautuisitko itse?