Kun kaikki menee pieleen – ja se on ihan okei

Tiedätkö ne päivät, kun mikään ei suju? Herätyskello ei soi, kahvi läikkyy paidalle, työmatkalla bussi on myöhässä, ja kun vihdoin pääset kotiin, huomaat, että olet unohtanut ostaa sen yhden asian, jota tarvitsisit illallista varten. Sellainen päivä, jolloin tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja vain luovuttaa.

Minä olin juuri sellaisen päivän keskellä viime viikolla. Aluksi yritin pitää kiinni hyvästä fiiliksestä: "Ei se mitään, pieni kahvitahra ei maailmaa kaada." Mutta kun kolmas asia meni pieleen, tuntui, että universumi oli virittänyt jonkinlaisen kepposen juuri minua varten.

Olin väsynyt ja ärtynyt, mutta sitten jossain kaiken sen keskellä pysähdyin. Istuin alas keittiön lattialle, annoin itselleni luvan tuntea juuri sen, mitä tunsin, ja tajusin jotain tärkeää: joskus pieleen menevä päivä on vain… päivä. Ei mikään merkki suuremmasta epäonnistumisesta, ei syy menettää uskoa itseen, vaan vain yksi päivä muiden joukossa.

Ja kun hyväksyin sen, jokin muuttui. En yllättäen ollutkaan niin vihainen itselleni. En pakottanut hymyä kasvoille, mutta huomasin, että sellainen pieni, aidosti helpottunut hymy alkoi hiipiä sinne itsestään.

Ehkä näiden päivien tarkoitus on muistuttaa meitä siitä, että elämä ei aina mene niin kuin suunnittelemme, eikä sen kuulukaan. Niissä on oma kauneutensa: se, että saamme kokea huonoja päiviä ja silti nousta niiden yläpuolelle. Joskus se ylösnousemus tarkoittaa vain sitä, että peset sen kahvitahran paidasta, syöt jotain yksinkertaista ja annat päivän olla mitä se on.

Tällaiset päivät opettavat armollisuutta – ennen kaikkea itseään kohtaan. Ne muistuttavat siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ollakseen tarpeeksi. Ja ehkä seuraavana aamuna, kun herätyskello taas soi ja kahvi pysyy kupissa, osaat arvostaa niitä pieniä, arkisia onnistumisia vähän enemmän.

Joten jos kaikki menee pieleen, anna mennä. Ehkä se on juuri se päivä, jota myöhemmin muistelet hymyllä.