Kauneutta pienissä hetkissä

Tänä aamuna kaikki tuntui tavalliselta – ehkä jopa hieman tylsältä. Kahvinkeitin porisi, ulkona oli harmaata, ja olin valmis sujahtamaan autopilotille. Mutta jokin sai minut pysähtymään. Mitä jos tänään yrittäisin nähdä asiat hieman toisin? Mitä jos tavallinen aamu voisi tuntua erityiseltä?

Päätin kokeilla. Kaivoin kaapista kynttilän ja sytytin sen pöydälle, vaikka oli vasta aamu. Katoin leipäni kauniille lautaselle ja valitsin suosikkikuppini kahvia varten. Yhtäkkiä keittiön hiljaisuudessa oli jotain rauhoittavaa. Tuntui, että olin antanut itselleni lahjan – hetken, joka tuntui erityiseltä ilman, että mitään erityistä oikeastaan tapahtui.

Päivän mittaan jatkoin samalla ajatuksella. Töiden jälkeen mietin hetken, pitäisikö jäädä sohvalle, mutta päätin sen sijaan lähteä ulos iltakävelylle. Ilma oli kirpeä, ja taivas muuttui vaaleanpunaiseksi auringon laskiessa. Kävelin hitaasti ja katselin ympärilleni. Huomasin yksityiskohtia, joihin en ollut ennen kiinnittänyt huomiota – kauniin vanhan lyhtypylvään ja sen, miten puut heijastuivat läheisen talon ikkunoista. Tunsin, kuinka hengitykseni höyrysi viileässä ilmassa, ja jokin sisälläni rentoutui.

Illalla jatkoin samalla linjalla. Kun valmistelin illallista, laitoin taustalle musiikkia. Yhtäkkiä arkinen hetki keittiössä muuttui omaksi pieneksi juhlakseen. Keittelin pastaa, pilkoin valkosipulia ja annoin musiikin viedä mukanaan. Se oli ehkä yksinkertainen hetki, mutta siinä oli jotain syvästi lohduttavaa.

Mitä pidemmälle päivä kului, sitä selvemmin ymmärsin: arjen romantisointi ei ole suuria tekoja. Se on päätös nähdä kauneutta pienissä asioissa – aamukahvin tuoksussa, kävelyn raikkaassa ilmassa, kynttilänvalossa keskellä arkea.

Ennen olin helposti ajautunut ajattelemaan, että elämä tapahtuu viikonloppuisin, lomilla tai suurten merkkipaalujen kohdalla. Nyt ymmärrän, että elämä on tässä, ihan tavallisissa hetkissä. Kyse ei ole siitä, että tekisin niistä täydellisiä, vaan siitä, että opin arvostamaan niitä sellaisina kuin ne ovat.

Olen myös oppinut, että kaikki ei aina suju täydellisesti – eikä tarvitsekaan. On päiviä, jolloin kynttilä unohtuu sytyttää tai kahvi maistuu karvaalta. Silti jokainen pieni yritys nähdä arki kauniimpana on askel oikeaan suuntaan. Se, mikä alkoi pienenä kokeiluna, on muuttunut tavaksi – tavaksi nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on.