Katse kuluneeseen vuoteen

Vuosi alkoi erittäin poikkeuksellisesti korona pilven leijuessa uhkaavasti kaikkien yllä. Toisaalta tähän pelon ilmapiiriin oli jo ehtinyt tottua. Pahempana oli Venäjä pelko, joka keväällä värisytti Suomea Ukrainan tilanteen kärjistyessä täydeksi sodaksi. Usein väläyteltiin pöydälle kolmatta maailmansotaa, eipä se toisaalta kaukana käynyt muutamaan kertaan, eikä vieläkään pois suljettu vaihtoehto. Vuosi on ollut täynnä ahdistusta, stressiä ja huolta maailman tilanteesta sekä suurta surua tilanteen edessä, oman voimattomuutensa havaitessaan.

Tilanteeseen turruttua ja rajoitusten hiipuessa olemattomiin alkoi arki tuntumaan jälleen lähes tavanomaiselta. Se on hassua, miten aivot suojelevat ja peittävät alleen kaiken ahdistuksen sen kuormittaessa mieltä liikaa.

Tämä vuosi oli myös itselleni poikkeuksellinen, aivan muista syistä. Ilmoitin juhlallisesti viimevuoden lopulla ystävilleni, että nähdään vuoden kuluttua. Ihan näin ei tapahtunut, mutta todella lähelle. Tämä oli itselleni hektisin vuosi hetkeen opintojen, työni ja Lepaa näyttelyn organisoimisen ja järjestämisen vuoksi. Vapaata aikaa ei juuri näkynyt ja se vähä vietettiin oppilaskunnan hommissa. Onneksi ollut loistava porukka ympärillä ja hommasta selvittiin vain kourallisella kyyneliä ja hermoromahduksia.

Nyt vihdoin alkaa kiire helpottamaan ja syksyn tullen olen jo hieman kerennyt nähdä myös ystäviä. Ihanaa siirtyä opiskelija elämästä takaisin pikkuhiljaa "normaaliin" arkeen. Opinnäytetyö on osittain vielä edessä viimeisenä puristuksena ja valmistuminen häämöttää silmissä. Nyt herääkin klassinen kysymys, mitäs sitten tekisi?

Vuosi on ollut stressaava, kiireinen, täynnä uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, surua, itkua, naurua, onnistumisia ja epäonnistumisia. Kiitos näistä jokaisesta.