Elämä on rosoista – Kiitollisuus on silti tärkeää

Joskus elämässä tulee hetkiä, jolloin tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä. Se ei ole kaunis ajatus, mutta se on rehellinen. Arki voi olla sellaista, että heräät väsyneenä, vedät kahvin sisään ja kiirehdit sinne, minne nyt pitää. Ja sitten tulee työpäivä, perheasiat, laskut ja kaikki muu, mitä ei ehdi kunnolla käsitellä, mutta joka silti on jatkuvasti mielessä. Yrität riittää kaikille, mutta tuntuu, että riität vain itsellesi silloin, kun kaikki muu on hoidettu.

Tämä on ollut minulle tosi tuttu fiilis viime aikoina. Elämä on ollut täynnä kiireitä, stressiä ja niitä pieniä arjen asioita, jotka tuntuvat joskus niin mahdottomilta käsitellä. Mutta jossain vaiheessa sitä on pakko myöntää, että tällä ei voi mennä pitkään. Pitää pysähtyä ja ottaa aikaa, vaikka kaikki ympärillä huutaisi enemmän tekemistä. Ja silloin se ajatus, joka minulle on viime aikoina ollut tärkeä, on kiitollisuus.

En tarkoita sitä, että pitäisi olla kiitollinen koko ajan, tai että pitäisi kääntää kaikki negatiivinen positiiviseksi. Ei. Mutta joskus, kun arki on raskasta, kannattaa katsoa ympärilleen ja miettiä, mistä voi olla kiitollinen – edes vähän. Ei tarvitse olla mitään suurta, ei mitään täydellistä. Se voi olla se hetki, kun istut yksin hetkeksi ja annat itsellesi luvan hengittää. Se voi olla nauru, joka on jäänyt päähän illalla ennen nukkumaanmenoa. Tai se, että pääsit tänään vihdoin käymään ulkona raikkaassa ilmassa, vaikka et olisi jaksanut.

Itse olen yrittänyt pitää pieniä kiitollisuuspäiväkirjajuttuja, mutta rehellisesti sanottuna se ei ole ollut helppoa. Joskus tuntuu, että ei ole mitään mistä kiittää. Mutta silti, aina löytyy jotain, joka muistuttaa siitä, että elämä ei ole vain suorittamista. Se on rosoista ja se on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Viime viikot ovat olleet raskaita, ja välillä on ollut hetkiä, jolloin en ole halunnut enää yrittää. Mutta sitten on ollut niitä pieniä hetkiä, joissa on saanut huomata, että ei tarvitse olla täydellinen – ei edes tarpeeksi hyvä – ollakseen tärkeä ja elävä. Ne ovat pieniä, mutta niitä ei pidä unohtaa.

Me kaikki saamme rosoisia päiviä, ja se on ihan okei. Ei tarvitse olla koko ajan "positiivinen" tai "kiitollinen" tavalla, joka tuntuu feikiltä. Joskus elämässä riittää, että huomaa ne pienet asiat, jotka tekevät hetkestä elämisen arvoisen. Se voi olla se hetki, kun syö hyvää ruokaa, vaikka ei jaksa tehdä mitään muuta. Tai se hetki, kun joku sanoo jotain, joka tuo hymyn huulille. Ne eivät ole suuria elämänmuutoksia, mutta ne ovat ne asiat, jotka tekevät arjesta elämisen arvoista.

Tänään, jos et muuten jaksa tai ehdi, älä ole liian ankara itsellesi. On ok olla väsynyt ja välillä hukassa. Mutta jos vain hetken pysähtyy ja katsoo ympärilleen, huomaa, että elämä on täynnä pieniä asioita, joista voi olla kiitollinen. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä – se on juuri se rosoisuus, joka tekee siitä aitoa.