Kotoisan kaunis arki

Tervetuloa Kotoisan kaunis arki -blogiin, jossa elämä saa olla juuri sellaista kuin se on – täynnä syviä tunteita, henkistä kasvua, arjen kipukohtia ja onnen pieniä hetkiä. Kirjoituksissani pohdin mielenterveyttä, itsensä kehittämistä ja tasapainon löytämistä kaiken keskellä. Tämä on paikka, jossa arjen rosoisuus ja kauneus kietoutuvat yhteen, ja missä elämän moniulotteisuus saa näkyä ja tuntua. Täällä toivon voivani inspiroida ja tarjota lohtua jokaiselle, joka etsii kauneutta tavallisen elämän pienistä hetkistä.

Blogi on saanut seurakseen sisarsarjan podcastin muodossa – Kaaospodi. Podcast jatkaa samoilla teemoilla kuin blogi ja tarjoaa syvällisiä, koskettavia ja välillä kepeämpiäkin keskusteluja elämän kaikista puolista. Kaaospodi löytyy YouTubesta ja Spotifysta, joten tule mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan myös siellä. 

Blogi julkaistaan perjantaisin.

Kaaospodi julkaistaan maanantaisin.

Elokuu ei astu sisään ovista ja ikkunoista, vaan se hiipii hiljaa. Se ei huuda, vaan henkäisee. Ilmassa on vielä kesän lämpö, mutta se on toisenlaista nyt – pehmeämpää, vähän viisaampaa. Sellaista, joka tietää, että kaikki kaunis ei kestä ikuisesti, mutta juuri siksi se on niin arvokasta.

On heinäkuun puoliväli. Päivät tuntuvat venyvän pidemmiksi kuin kellossa on tunteja, vaikka mitään ei oikeastaan tarvitse saada aikaan. Se on ihanaa – ja vähän kummallistakin. Kun arjen rytmi hellittää otettaan, jään minäkin hetkeksi kellumaan siihen väliin, missä ei ole kiirettä eikä suunnitelmia.

Juhannus ei ole vain päivä kalenterissa. Se on tunne.
Se on tuoksu – kosteasta maasta, vastaleikatusta koivunoksasta, järvivedestä, joka on vielä kylmää mutta houkuttelee silti.
Se on hiljaisuus, joka laskeutuu mökkipolulle, kun ilta-aurinko painuu metsän taakse.
Se on juhla, joka ei huuda – se kuiskaa.

Tänään heräsin ilman herätyskelloa.
Avasin ikkunan ja annoin lempeän kesätuulen kulkea huoneen läpi. Se toi mukanaan aavistuksen aamuauringon lämpöä ja linnunlaulua, joka kuulosti siltä kuin elämä itsessään kuiskaisi: "Ei ole kiire minnekään."

Ensimmäinen lomaviikko on takana – ja vihdoin tuntuu, että jotain on alkanut irrota.
Ei ehkä vielä kokonaan, mutta juuri sen verran, että mieli on alkanut uskoa: nyt saa hengittää. Nyt saa olla ilman suoritusta.

Tänään huomasin kirjoittavani kalenterin kulmaan: "kaksi viikkoa lomaan." Se tuntuu melkein kuin portti toiseen maailmaan – siihen, jossa aamut ovat hitaita ja illat venyvät auringon mukana. Mutta sitten havahduin: miksi odotan, että loma "alkaa"? Miksi en voisi alkaa elää sen fiiliksen mukaan jo nyt?

Tänään kävelin ensimmäistä kertaa ilman takkia. Okei, ehkä se oli pieni virhearvio sään suhteen, mutta samalla niin vapauttava hetki. Se hetki, kun tunnet auringon selässäsi – sen ihan oikean lämmön, ei vain kirkasta valoa. Ja tiedät, että tämä on se kohta vuodessa, jolloin kaikki alkaa uudelleen. Vähän kuin painaisi päälle uuden kappaleen...

Toukokuu on täällä, ja kevät tuo mukanaan uuden elämän ja mahdollisuuksia. Se on aikaa, jolloin luonto herää eloon, ja me itsekin voimme kokea samanlaista uudistumista. Valaiseva aurinko, raikas tuuli ja vihertyvät puut luovat täydelliset puitteet niin pienille kuin suurille elämänmuutoksille. Jos kevät on aina ollut sinulle aikaa, jolloin tuntee...

Kevät tuo tullessaan jotain erityistä: valon lisääntymisen. Se on kuin luonnon herätys, joka virittää meidätkin uuteen energiaan. Pimeän talven jälkeen auringonvalo tuntuu aina niin tervetulleelta. Päivät pitenevät, ja se tuntuu lähes käsin kosketeltavalta, kuinka tilan tunne kasvaa. Se ei ole vain valon lisääntymistä, vaan myös virkeyden ja...

Kevät tuo tullessaan paljon enemmän kuin vain valoisan taivaan ja lämpimät päivät – se tuo myös mahdollisuuden luoda kauniita kukkapenkkejä ja tuoda väriä pihaan. Nyt on täydellinen hetki miettiä, millaisia kukkia ja kasveja haluaisit tänä keväänä istuttaa ja miten voit luoda ympäristön, joka ilahduttaa silmää koko kesän ajan.